Inkkarityttö

Inkkarityttö tykkää Ivana Helsingin Intiaanikesästä 2012.
Mikä mussa nyt muka on niin intiaania. Vai onko se vain kaipuuta menneeseen. Muistoihin. Kuvaan, jossa olemme intiaaniheimon ympäröimänä. Olin vain pieni nyytti, kun matkasin perheeni mukana Amerikkaan. Kun olin vähän isompi laskin aina sormilla, kuinka moneen maahan olen matkannut isäni sylissä. Kun olin vielä vähän isompi. En laskenut enään. Kaipasin vaan. Perhe muuttui. Siitä tuli toinen. Vaikka ei yhtään huonompi, kuin mitä se oli ollut. Silti ikävä ei mene koskaan pois.

This Indian girl likes the Indian Summer collection 2012 of Ivana Helsinki. 
Although I am not sure what exactly is so Indian about me. Or am I just missing things from my past. The memories. The picture where we are surrounded by an Indian tribe. I was just a little tot, when I travelled with my family to America. When I grew up a little, I used to count with my fingers how many countries I had travelled to on my daddy's lap. And when I grew up some more, I stopped counting. I just started missing it. My family changed. It did not become anything worse, just different. Still, I cannot shake away the longing, it will stay with me forever.

Translation: Merja Barry