RTIF#6


Etelään kotiutuneet, oman urbaanin turvapaikan rakentaneet. Koti, oma soppi ja suoja, hohtaa vielä uutuuttaan. Mutta tutut esineet, siskon taulut ja monet kirppareilta kotiutuneet mööpelit luovat siltoja elettyyn, koettuun. Uuden kodin korkean katon alla on hyvä laulaa, soittaa tai vain kuunnella musiikkia. Tämä on koti pikkuprinsessalle Pilville, Seelalle, Jaakolle ja heidän vanhemmilleen, Kaneli-kissaa unohtamatta.

They have now settled in the south, where they have built their urban nest. Their home sweet home, their own nook, still sparkling because it is so new. Still, they have their own familiar things building bridges to the past, her sister's paintings and many pieces picked up at flea markets. It is sweet to sing, play or just listen to music under the high ceiling of the new house. This place is home to little princess Pilvi, Seela, Jaakko and their parents. Not forgetting Kaneli the cat (kaneli is cinnamon in Finnish). 
 
Photos: Riikka Kantinkoski
Concept: Mirja karjula
Translation: Merja Barry



16 kommenttia:

  1. Aivan ihanat kuvat ja tunnelma.

    VastaaPoista
  2. Ah, nämä on niin ihania nämä teidän kotireportaasit. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi7/07/2011

    Tässä kodissa on ihailtavaa tyyliä, jotakin täntapaista toivoisin tulevan meidänkin kotiin. tämä olikin tuttu koti täältä blogimaailmasta.
    Päivi

    VastaaPoista
  4. P just right; Urbaani turvapaikka blogi kertoo heidän rakennusprojektistaan;
    http://urbaaniturvapaikka.wordpress.com/. Erityisesti tästä kyläilystä jäi mieleen se, että tässä kodissa oli todella onnistuneesti luotu kodikkuutta uusiin puitteisiin. Siellä ollessaan ei todella voinut arvata, miten vasta tämän kodin suojiin oli tultu asumaan. Niin oranssi tehosteväri oli myös huikea valinta!

    VastaaPoista
  5. Huikean kodikas koti. Löydän tästä kodista muutaman samanlaisen toteutuksen jonka olemme toteuttaneet omassa retrohenkisessä, mutta uudessa talossamme.

    VastaaPoista
  6. Juurikin se, että uusi koti ja heti niin kodikasta.Me asuttu kohta vuosi ja kaikki etsii vielä paikkoja taulut, huonekalut, seinien värit, tapetit ovat rullissa yms.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi7/08/2011

    Jälleen kiitos kauniin kodin esittelystä!

    VastaaPoista
  8. So sweet wall hooks and the steps are lovely

    VastaaPoista
  9. Anonyymi7/09/2011

    Ihanan kaunis ja lämmin koti,
    mutta kovin nämä esittelemänne kodit toistavat itseään -- vähän, mutta vain vähän, tulee mieleen kun uutta juttua lukee, että "oonko hei nähnyt tän jo aiemmin " ---

    mutta toisaalta, nämä tällaiset värikylläiset retrohenkiset on ehkä se teidän juttu, joten luontevaa kaiketi on että se täälläkin näkyy !

    VastaaPoista
  10. Anonyymi7/12/2011

    Hei Mirja! Kysymys koskien omaa Koulun lattia narisee-blogiasi. Pysyykö agryylimaali hyvin maalaamassasi nahkanojatuolissa? Se oli hauska idea, jota olen itsekkin pöyritellyt mielessä. :)

    VastaaPoista
  11. Anonyymi, maalin kiinnittyminen nojatuoliin riippuu nahan karheudesta. Jos tavoittelet tasaista pintaa se kannattaa hioa todella karheaksi. Vanhan lazy boyn maalaaminen on Tuula Pöyhösen idea. Olen nähnyt myös hänen laiskan linnansa, joka on nähnyt elämää pitkään..siinä pinta minusta oli kuluneen kaunis. Sama näky oli mullakin mielessä, kun pensseliin tartuin. Tuulan kodin voit nähdä mm Paumesin Finalnd family style kirjassa.

    VastaaPoista
  12. Kaisa Torkki7/14/2011

    Vihreä lamppu on varmaan lapsuuteni huoneesta...
    Tunnelmallisia hetkiä ja värisommitelmia, mikä kai on tarkoituskin. Arkkitehtuurin ystävänä kaipaan jonkinlaista kokonaiskuvaa, talon kokonaisideaa, jota ei näin pysty hahmottamaan. On kuin olisi kasa oksia ilman runkoa. Ja jäin pohtimaan, mikä on ylivalottuneiden kuvien idea? Aineettomuus? Ainakin materiaalit hävisivät.

    VastaaPoista
  13. Osaako joku kertoa, ovatko nuo yksikoukkuiset oranssit koukut innon mallistosta? (Kuva, jossa roikkuu oransseja pyyhkeitä.)

    Ja jos ovat, mistä niitä voisi ostaa?

    VastaaPoista
  14. Kaisa, arvostan sinun taiteilijan ajatuksiasi suuresti!
    Sisustuslehtien velvollisuushan on antaa lukijalleen kokonaiskuva talosta, meillä ei ole sitä velvollisuutta, vaan on sen sijaan vapaus.
    Ja me kai nautimme siitä niin, että kyläillessämme unohdamme tyystin kokonaisnäkemyksen kodista tarkoituksella tai ilman!
    Tuo kommentti on kyllä huomionarvoinen seikka tulevissa kuvauksissamme, jos se vaivaa kerran.
    Ylivalottuneihin kuviin voi ottaa kantaa Riikkakin ammattinsa puolesta. Mutta niissä kuvissa kiehtoo tunnelma, se on juuri niin "aineeton", niin täydellinen!
    Kaisa tapasin kaksi lastasi taannoin. Niin ihania tyyppejä. Persoonallisia, kauniita, täynnä toiveita! Jäivät mieleen.
    Minna, Innon koukkuja ovat. Joten voit tiedustella suoraaan sieltä, tai esim. Spazio Oulussa myy niitä!
    m.

    VastaaPoista