Juuri nyt tuntuu erityisen hyvältä, että elämä on täällä, keskellä ei mitään. Ei tarvitse miettiä muuta, kuin riittääkö pirtissä lämmin tai onko hepoilla heinää. Kuinka turvallista.
Kun kantaa klapeja sisään tai roudaa vettä saavikaupalla laitumelle, tuntuu kaukaiselta se, mitä siellä tai tuolla tapahtuu.
Yöllä silitin pientä pelosta tärisevää poikaani; älä pelkää, lohdutin. Hiljaisuudessa, pimeän tähtitaivaan alla ilotulitus tuntui maailman lopulta. Vaikka muille se oli uuden alku.
Oma pienuus mietityttää. Voi helposti ahdistua pahuudesta, minkä ympärillään näkee.
Luottamus kantaa. Minä riitän.
Tiedät, että rakastan.
Don`t be scared.
Photos: from here.
Kuulostaapa niin tutun rauhoittavalta. Keskellä ei mitään ja varustettuna vuosisadan alun mukavuuksilla tuntuu niin toisenlaiselta ja arvokkaalta. On sinut itsensä ja ympäröivän olevaisen kanssa. Mukavia klapinkantohetkiä ja pönttöuunien lämpöä =)
VastaaPoistaKaunista.
VastaaPoistaKunpa uskoisin tuon, että "minä riitän". Minullakin on viisi pienempää kenelle olisi riitettävä, ja välillä tuntuu, että en riitä. Mutta ehkä minä riitän.
.an
Otsikkokin on hyvä. Täynnä optimismia.
VastaaPoistaI can imaging how beautiful your words sound in Finnish, even from reading the poor Google translate makes me feel the tenderness there. Have a wonderful 2012...
VastaaPoistaHei! Onko blogi jotenkin tauolla, kun niin harvoin päivitätte, eikä uusia kotejakaan ole tullut pitkään aikaan?!
VastaaPoista